Valikko

Hedelmät ja marjat

Omena

Historia

Omenoita kasvaa luonnossa useilla alueilla ympäri maailmaa. Jo keskiajalla monia eri lajeja viljeltiin Välimeren ympäristössä. Nykyään on olemassa monia eri omenalajeja.

Valmistus

Tuoreet omenat ovat tavallinen välipala. Omenaa käytetään soseena, jälkiruokiin, leivonnaisiin, juomiin ja ruoka-annoksiin.

Pakastaminen

Omenan voi hyvin pakastaa valmistettuna.

Omena pikkulapsille

Aluksi pikkulapsille kannattaa antaa keitetystä tai raastetusta omenasta tehtyä sosetta. 

Erityiset ravintoaineet

100 g omenaa sisältää mm. 4,8 mgC-vitamiinia.

 

Päärynä

Historia

Kreikkalaiset ovat kasvattaneet päärynää jo usean tuhannen vuoden ajan. Pohjoismaissa päärynää on kasvatettu keskiajalta lähtien. Päärynät korjataan raakoina, ja ne kypsyvät varastoinnin aikana.

Valmistus

Monet syövät päärynöitä välipalana tai jälkiruokana. Kypsennetty päärynä sopii myös erilaisiin jälkiruokalajeihin. Päärynästä valmistetaan myös erilaisia juomia, kuten siideriä

Pakastaminen

Kypsennetty päärynä sopii erinomaisesti pakastettavaksi.

Päärynä pikkulapsille

Tuoretta päärynää voi antaa pienille lapsille soseena.

Erityiset ravintoaineet

100 g päärynää sisältää mm. 3,9 g kuitua.

 

Persikka/nektariini

Historia

Persikka on todennäköisesti peräisin Kiinasta, jossa sitä on kasvatettu yli 4 000 vuoden ajan. Nektariini kuuluu samaan lajiin kuin persikka.

Valmistus

Persikka ja nektariini maistuvat tuoreena erinomaisilta. Ne sopivat hyvin välipalaksi ja jälkiruokiin. Niitä voi käyttää myös salaatteihin, marmeladeihin, jälkiruokiin ja leivonnaisiin.

Pakastaminen

Kypsennettyä persikkaa ja nektariinia voi pakastaa.

Persikka ja nektariini pikkulapsille

Tuoreista persikoista tai nektariineista voi tehdä sosetta pienille lapsille.

Erityiset ravintoaineet

100 g persikkaa sisältää mm. 1,8 mg E-vitamiinia.

 

Banaani

Historia

Toisin kuin monet luulevat, banaani ei ole hedelmä  vaan ruohokasvi ja yksi maailman vanhimmista viljelykasveista. Se tulee alun perin Kaakkois-Aasiasta mutta kasvaa nykyään kaikilla trooppisilla ja subtrooppisilla alueilla. Banaaneja on monia eri lajeja mutta ne voidaan jakaa kahteen ryhmään: ruokabanaani (myös nimeltään jauhobanaani) ja jälkiruokabanaani. Banaanisato korjataan, kun banaanit ovat vihreitä ja raakoja, ja sen jälkeen ne kypsytetään erityisissä kypsymistiloissa.

Valmistus

Kuten nimi kertoo, ruokabanaani valmistetaan ennen syömistä. Jälkiruokabanaani kuoritaan ja syödään sellaisenaan. Banaani on täyttävä välipala ja sitä käytetään myös jälkiruoissa.

Pakastaminen

Ruokabanaani voidaan hyvin pakastaa valmistettuna. Myös esimerkiksi itse tehty banaanijäätelö tai -smoothie voidaan pakastaa.

Banaani pikkulapsille

Banaani sopii mainiosti pikkulasten jälkiruoaksi tai välipalaksi. Raaka banaani vain soseutetaan haarukalla.

Erityiset ravintoaineet

100 g banaania sisältää mm. 395 mg kaliumia.

 

Aprikoosi

Historia

Aprikoosi on kotoisin Kiinasta, ja sitä viljeltiin jo 4 000–5 000 vuotta sitten. Nyt aprikoosi kasvaa muun muassa Välimeren maissa, Keski-Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa.

Valmistus

Aprikoosit syödään usein sellaisinaan. Niitä käytetään myös marmeladeissa ja jälkiruoissa. Kuivattuja aprikooseja käytetään leivässä, puurossa, myslissä ja ruoanvalmistuksessa.

Pakastaminen

Aprikoosit voidaan hyvin pakastaa valmistettuina.

Aprikoosi pikkulapsille

Aprikoosia voi hyvin antaa soseena pikkulapsille, ennen kuin he alkavat syödä ruokaa paloina. Sen jälkeen aprikoosin voi pilkkoa pieniksi paloiksi.

Erityiset ravintoaineet

Aprikoosin keltainen väri on karoteenia A-vitamiinin esiastetta. 100 g aprikoosia sisältää 1 570 µg karoteenia, mikä on 131 RE* A-vitamiinia. *retinoliekvivalentti

Appelsiini ja muut sitrushedelmät

Historia

Appelsiini on kotoisin Kiinasta. 1500-luvun puolivälissä se tuotiin Eurooppaan koristekasviksi. Laajempi viljely aloitettiin Espanjassa 1700-luvun lopussa. Nykyään appelsiini kasvaa monilla alueilla maailmassa.

Veriappelsiini on oma lajinsa. Punainen väri muodostuu vain viileässä. Lämpimät päivät ja kylmät yöt takaavat erinomaisen kasvuympäristön veriappelsiineille.

Mandariinin ja pomeranssin risteytyksenä syntyi klementiini 1900-luvun alussa.

Valmistus

Sitrushedelmät syödään useimmiten tuoreina tai mehuksi puristettuina. Eri sitrushedelmiä käytetään usein myös marmeladeissa ja jälkiruoissa. Sitruunaa käytetään kala-, äyriäis- ja liharuokien maustamiseen.

Pakastaminen

Sitrusta sisältävät valmiit ateriat voi hyvin pakastaa.

Appelsiini ja muut sitrushedelmät pikkulapsille

Appelsiini ja sitrushedelmät sopivat hyvin lapsille. Anna lapselle sitrushedelmien paloja vasta, kun hän alkaa syödä ruokaa paloina.

Erityiset ravintoaineet   

Appelsiini ja sitrushedelmät ovat tunnettuja C-vitamiinipitoisuudestaan. 100 g appelsiinia sisältää 53 mg C-vitamiinia ja 100 g klementiiniä 31 mg C-vitamiinia.

 

Vadelma

Historia

Villivadelmaa kasvaa niin Euroopassa, Aasiassa kuin Amerikassakin. Laajamittainen kasvatus alkoi vasta 1800-luvulla, ensin Yhdysvalloissa ja sitten Länsi-Euroopassa..

Valmistus

Tuore vadelma maistuu erinomaiselta. Vadelmaa käytetään jälkiruokiin, marmeladeihin, hilloihin, kiisseleihin ja mehuihin.

Pakastaminen

Vadelma sopii hyvin pakastettavaksi.

Vadelma pikkulapsille

Vadelma sopii soseena pienille lapsille. Soseesta voi aluksi siivilöidä siemenet pois.

Erityiset ravintoaineet

100 g vadelmaa sisältää mm. 3,7 g kuitua, 1,1 mg rautaa ja 27 mg C-vitamiinia.

 

Mustikka

Historia

Mustikka kasvaa luonnossa Pohjois-Euroopassa, ja se on yksi yleisimmistä kasveistamme.

Valmistus

Mustikkaa syödään tuoreena, ja sitä käytetään myös leivontaan, mehuihin ja jälkiruokiin.

Pakastaminen

Mustikka sopii hyvin pakastettavaksi.

Mustikka pikkulapsille

Mustikkasosetta voi mainiosti antaa pikkulapsille. Muista, että mustikan väri voi helposti värjätä vaatteet ja että mustikka voi kovettaa vatsaa.

Erityiset ravintoaineet

100 g mustikkaa sisältää mm. 3,1 g kuitua.

 

Karhunvatukka

Historia

Karhunvatukka kasvaa luonnossa Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Karhunvatukkaa on alettu kasvattaa vasta melko hiljattain.

Valmistus

Karhunvatukka on parasta tuoreena jälkiruoissa tai välipalana. Sitä käytetään myös marmeladeissa, mehuissa, kiisseleissä ja jälkiruoissa.

Pakastaminen

Karhunvatukka voidaan hyvin pakastaa.

Karhunvatukka pikkulapsille

Karhunvatukka sopii soseena pienille lapsille. Soseesta voi aluksi siivilöidä siemenet pois.

Erityiset ravintoaineet

100 g karhunvatukkaa sisältää mm. 5,9 g kuitua ja 21 mg C-vitamiinia.